Sinutta on tyhjyys, sinutta oon vaan.

Olen tässä viimeiset 2 tuntia hokenut

olen typerä
olen typerämpi
olen typerin

~

Alkaa tuntua jo itsestäänselvältä tämä käsite ja mun itsetunto on lähellä nollaa.

Jotenkin vaan tänään niin moni asia on tuntunut väärältä ja kummalliselta, sekä ajatukset on liidelly niin paljon menneisyydessä, ettei pää meinaa sisäistää tätä paineen määrää. Ärsytän itseeni, varmasti ärsytän muita ja ärsyynnyn jo pelkästään mun mielentilaan nyt kokoajan. Miksi en vaa voi olla niin vahva, että otan yhden askeleen eteenpäin, sitten toisen ja huomaisin että kaikki se tuska olis jo takanapäin. Niinhän sinäkin olet näköjään tehnyt.

Melkein jo naurattaa, millane itseäänsäälivä emopelle musta on tullu taas yhdessä yössä, hei c´moon.
Yritin tänää kehitellä itselleni mahdollisimman paljon kaikkee ohjelmaa ja näin ihmisiä ja olin kaupungilla ja olin koulussa ja olin välillä ihan iloinenkin, mutta sitten aina ku vähänkin satuin hymyilemään, mun mieleen posahti taas se sama kaikki paska ja mun ilme väänty väkisinki tämmöseks -> : ( Sitten tytöt keksi, että ne tulis meille Kangasniemelle viikonlopuks ku porukat on poissa, ni mulle tuli heti paljon parempi mieli ja aloin sit kelata vklppua.

Toivottavasti edes joku ottais mun kädestä edes kerran kiinni eikä päästäis irti.
Tähdenlento, neliapila, kakkukynttilät.
kuinka monesti joudun toivomaan?

♥thnxbye