keskiviikko 8. joulukuuta 2010

There's no limit on how far I would go, no boundaries, no lengths.

And this loneliness in me may never go away.

but, hey, i hope you never feel this way.


sä oot se joka saa mut hymyilemään.

Voi kuinka hurja tunne!
Ja samaan aikaan niin hölmö
ja harhaanjohdettu olo.

Mut sä oot se mitä olen etsinyt

ja

mä hymyilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan
sitä oikeaa hymyä.

Kun hymyilen, sä hymyilet mun kanssa.

Kyyneleiden valuessa mun poskipäitä pitkin, sä kiedot käsivartes
m
un ympärille ja lohdutat.

Ja

sun naurus saa mun naaman

aina venymään ihmeellisiin asentoihin,

ikäänkuin mä hymyilisin 150 prosenttisesti sun rinnalla.

mä niin etsin sua tietäen sun olevan siellä jossain.
Ja mä toivon et sä nappaisit mut kiinni kuin tähdenlennon kirkkaalta öiseltä taivaalta.

Tää on just sitä

mitä mä tarvitsen.


I’ve been watching you
You’ve been hurting too

You give all your love

nothing left to show.

i will party tonight.

~


" i kinda knew it was gonna happen; i just wish i didn’t fall.
the man i fell in love with was gone anyway.
i don’t even know who you are anymore.
i wish we could’ve worked it out and i was hoping you’d ask me to stay.
but you’re a stubborn son of a b*tch and just had to call me a “whore.”
again, i’m not mad.. hell, i’m not even sad.
coz i’m sure i’ll find someone better;
someone who can put up with my sh*t.
forever is over. now, i’m done with it. "







kiittää kuittaa :)

2 kommenttia:

Jennisusannat kirjoitti...

voin niiiiiiiin yhtyy tähä postauksee. melkee ku ois ite kirjottanu .___. ♥

Karoliina kirjoitti...

niiiin :))) manaattivaimoni <3