tiistai 21. joulukuuta 2010

Those Christmas lights keep shining on.



Still waiting for the snow to fall
It doesn't really feel like Christmas at all

Those Christmas lights
Light up the street
Down where the sea and city
meet
May all your troubles
soon be gone
Oh Christmas lights keep shining on


coldplay - christmas lights


En taaskaan suostu ymmärtämään pienessä päässäni,
että miten voi olla mahdollista - JOULU ON TAAS TÄÄLLÄ.
Olin vielä marraskuun ensimmäisellä viikolla sitä
mieltä että pläääää miksi joka hemmetin kaupassa pitää soida joululaulut :
sinnehän on vielä ikuisuus!
Ja nyt huomaa, että lahjojen pitäisi olla jo ostettuina, korttien pitäisi olla kirjoitettu
sekä kohta pitäisi vääntyä äidin (tai minun tapauksessani äitipuolen) mukana
siivoamaan huushollin joka nurkka.

Aika menee niin nopeasti, että voin kertoa nauravani täällä näytön toisella puolella.

Mutta siis, vaikka aloitin nyt sillä äänensävyllä, että vihaisin joulua
ei kuitenkaan näin ole.
Sanoivat ihmiset sitä kuinka turhaksi juhlapyhäksi tahansa,
rakastan sitä vasta uunista otettujen pipareiden, joulutorttujen ja puuron tuoksua
joka valtaa meidänkin talon.



HMMMMMMMMMMMMM

miten minä sitten vietän jouluni?


No yleensä saavun Mikkelistä maalle joskus viikkoa ennen joulua
(riippuu ihan siitä miten koulu on joustanut loman suhteen)
kotona on minulla on ylihössöttävä äitipuoli, Reetta, joka tänäkin
vuonna oli hinkannut jokaisen nurkan puhtaaksi vaikka minulle
paapatetaan jatkuvaan syöttöön oma-aloitteisuudesta ja auttamisen halusta.
plaplaplaplapla

niin joten astuin sitten pitkän (erityisen löysän) kouluviikon jälkeen
omaan huoneeseeni missä tuoksui tolu ja sinne oli ilmestynyt pilailematta
ainakin se 500 tonttua joka pöydänkulmalle istumaan.
:---------------------------------------)



toki koska meidän talomme on aika, öö väritön normaalisti
koska Reetta rakastaa ajattomuutta sisustamisessa ja kaiken pitää olla kuin avotakan etusivulta
(oon marissu tästä useaanki otteeseen mur missä kodikkuus ._.)
niin joulun tullessa meidänki huushollissa on sentään edes PUNAISTA sen harmaan ja valkoisen lisäksi





Silti emme vietä joulua kotona, vaan kotipaikallamme
niinsanotusti keskellä metsikköä, mutta mielestäni
en osaisi missään muualla enää olla jouluisin kuin maalla.
Kokoonnumme koko suku yhteen, kaikki rovaniemen tädit mukaanlukien
ja vietämme aina kinkun valvojaiset, piparin paistajaiset, viimeiset pakettejen
paketoimiset yhdessä.
Sitten me mennään aina jouluaattona aamupäivästä käymään
perhetutuilla glögitarjoilulla (glögillä missä on ainakin se 80% alkoholia...mmm)
sen jälkeen haudoille sytyttämään kynttilät ja kaiken ryysiksen jälkeen rauhallisesti takaisin maalle syömään oikean joulun juhla-aterian.
(jonka on väsännyt saima-mummo, Reetta, täti, äitipuolen äiti -huhuhuhu oon yleensä juossu jo karkuun tässä vaiheessa)

Mutta silti mielestäni joulu on paras juhlapyhä
ja varsinkin nyt kun on aivan uunituore pikkuveli Aati (okei 1v 3kk), juhlistamassa
sitä meidän kanssamme, en malta odottaa.




sitten kuvia meidän viime jouluistamme





mietin vielä tässä, että kui kauheeta ois ku ulkomailla on kaaos
ton lumisateen takia, ni jäis jonnekki lentokentälle jumiin
ja viettäis joulunsa nukkuen jossai lentokentän penkillä
voi raukkoja
:-(

edesmennyt lumikuono, Artturi Iivari ♥ rip -09


täs meikä -09 :----D ahahha jäätävä? ei suinkaan!

ja tässä minun raksu (Aati 1v♥) jolle tämä on vasta
toinen joulu.
Isosisko tietenkin ostanut vähintään sen jätesäkillisen
pienenpieniä töppösiä, karvamyssyjä, traktoreita
pukinkonttiin :))))






Oikein lämmintä joulua kaikille!




kuitaten,



Those Christmas lights
Light up the street
Maybe they'll bring her back to me
Then all my troubles will be gone
Oh Christmas lights keep shining on

Oh Christmas lights

Light up the street
Light up the fireworks in me
May all your troubles soon be gone
Those Christmas lights keep shining on





keskiviikko 8. joulukuuta 2010

There's no limit on how far I would go, no boundaries, no lengths.

And this loneliness in me may never go away.

but, hey, i hope you never feel this way.


sä oot se joka saa mut hymyilemään.

Voi kuinka hurja tunne!
Ja samaan aikaan niin hölmö
ja harhaanjohdettu olo.

Mut sä oot se mitä olen etsinyt

ja

mä hymyilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan
sitä oikeaa hymyä.

Kun hymyilen, sä hymyilet mun kanssa.

Kyyneleiden valuessa mun poskipäitä pitkin, sä kiedot käsivartes
m
un ympärille ja lohdutat.

Ja

sun naurus saa mun naaman

aina venymään ihmeellisiin asentoihin,

ikäänkuin mä hymyilisin 150 prosenttisesti sun rinnalla.

mä niin etsin sua tietäen sun olevan siellä jossain.
Ja mä toivon et sä nappaisit mut kiinni kuin tähdenlennon kirkkaalta öiseltä taivaalta.

Tää on just sitä

mitä mä tarvitsen.


I’ve been watching you
You’ve been hurting too

You give all your love

nothing left to show.

i will party tonight.

~


" i kinda knew it was gonna happen; i just wish i didn’t fall.
the man i fell in love with was gone anyway.
i don’t even know who you are anymore.
i wish we could’ve worked it out and i was hoping you’d ask me to stay.
but you’re a stubborn son of a b*tch and just had to call me a “whore.”
again, i’m not mad.. hell, i’m not even sad.
coz i’m sure i’ll find someone better;
someone who can put up with my sh*t.
forever is over. now, i’m done with it. "







kiittää kuittaa :)

perjantai 3. joulukuuta 2010

I treat everyone equally, like shit.

Mun päivä, viikko, tää kuukausi on ollut pelkkää alkoholia ja juhlimista. Kelasin just, et näin ei voi jatkuu. Ei se nyt oo terveellistä kyhnätä kännis baareis jokatoinen pv ja mun rahatilannekin on aika fucked up.
Pakko yrittää uudenvuoden jälkee jos sais tehtyy jonku lakon pystyyn ainaki vähäks aikaa. Mut siihen asti, tulossa kymmenii pikkujoului, synttäreit, gaaaaaaaaaaaaa
voin kertoo et tammikuussa
no cash money



Nii ja sit Tuulin kans kelattii sitäki vaihtoehtoo et jos lähettäis helmikuus LONTOOSEEN töihin. Sit siinä kyl kävis niin, et mä rakastuisin niihin kauppoihin, ihmisiin, siihen kaupunkiin ja jäisin sinne.
Voi e
i, nyt tuli taas semmone fiilis et
HALUAN POIS!

Mä osaan niin kuvitella sen päivän, kun nostan mun matkalaukut tohon kynnykselle ja jätän nää kaikki ihmiset ja etenkin tän kaupungin.



ja mikä paras tunne: istua lentokoneessa nähden, et tää maa jää jonnekin hevonkuuseen ja sä tiedät et oot menossa jonnekin missä kukaan ei sua tunne ja voit aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.

hups, tajusin just et pitäis tänää vielä kattoo yks koulutehtävään kuuluva leffa ja huomenna pitäisi aloittaa
o p i n n ä y t e t y ö
kato ku mä ymmärrän siitä yhtään mitään! :D

ps. tulis jo tammikuu



pps.
♥ pitäkää peukkui et lontoo onnistuu ♥


thnxBYE


ps. photography : i love


I certainly don't care for your opinion of me.

I’m not racist. I hate everyone.

I promise to treat you better than I was treated.

tiistai 23. marraskuuta 2010

I am stronger than Depression and I am braver than Loneliness.




Oli ehkä pitkästä aikaa kaunein päivä tänään.
Tosin jouduin istumaan klo 8.00-16.00 koulussa
ja
kun astuin koulujen ovista pihalle, se kimalteleva aurinko oli jo karannut jonnekin.

nyyskis :(

Käytiin jokatapauksessa Jasmiinan kanssa kak
kupatonkikahvilla kaupungissa ja istuttiin lörpöttäen kaikkia tyhjänpäiväsiä.
Mietittiin jopa sitä, että kuinka paljon ollaan muututtu näiden kolmen vuoden ajan:
miesasioissa, tyylissä,
aivan kaikessa.
Ja tietysti juoruiltiin niin paljon kun kerettiin
+

oltiin parkkipaikalla hakemas Jassun autoa,
kun hiihtelin iloisesti
siitä parkkipaikan läpi autolle
ja sitten
joku auto ajo mun perässä, haluten päästä ohittamaan (minähän en sitä taas yllätysyllätys huomannut).
No Jassu huusi jotai "Karo sun takana on auto!"
Ja mä juoksin siinä auton edessä
kuin pelästyny cityjänis.

Itseni nolaaminen on vissiin aina ollu mulla hanskassa :D


Mutta löysin miljoona ja yksi maailman kauneinta kuvaa (mielialaani kuvastavia lähinnä)
ja ajattelin kaunistaa tätä minun tylsän tummaa blogiani

bye my lovers

lla





We’ll just keep running from tomorrow with our lips locked.


Things aren’t always as they appear



Dress everyday as if you’re going to be murdered in those clothes




i swear i can get lost in your ocean storm cloud eyes.


tiistai 16. marraskuuta 2010

Sinutta on tyhjyys, sinutta oon vaan.


Olen tässä viimeiset 2 tuntia hokenut


olen typerä
olen typerämpi
olen typerin

~







Alkaa tuntua jo itsestäänselvältä tämä käsite ja mun itsetunto on lähellä nollaa.

Jotenkin vaan tänään niin moni asia on tuntunut väärältä ja kummalliselta, sekä ajatukset on liidelly niin paljon menneisyydessä, ettei pää meinaa sisäistää tätä paineen määrää. Ärsytän itseeni, varmasti ärsytän muita ja ärsyynnyn jo pelkästään mun mielentilaan nyt kokoajan. Miksi en vaa voi olla niin vahva, että otan yhden askeleen eteenpäin, sitten toisen ja huomaisin että kaikki se tuska olis jo takanapäin. Niinhän sinäkin olet näköjään tehnyt.

Melkein jo naurattaa, millane itseäänsäälivä emopelle musta on tullu taas yhdessä yössä, hei c´moon.
Yritin tänää kehitellä itselleni mahdollisimman paljon kaikkee ohjelmaa ja näin ihmisiä ja olin kaupungilla ja olin koulussa ja olin välillä ihan iloinenkin, mutta sitten aina ku vähänkin satuin hymyilemään, mun mieleen posahti taas se sama kaikki paska ja mun ilme väänty väkisinki tämmöseks -> : ( Sitten tytöt keksi, että ne tulis meille Kangasniemelle viikonlopuks ku porukat on poissa, ni mulle tuli heti paljon parempi mieli ja aloin sit kelata vklppua.



Toivottavasti edes joku ottais mun kädestä edes kerran kiinni eikä päästäis irti.
Tähdenlento, neliapila, kakkukynttilät.
kuinka monesti joudun toivomaan?






















thnxbye



POIKAYSTÄVÄ

Oletteko miettineet tuota sanan merkitystä.
hmmmmmm mä oon tehnyt sitä koko päivän, nimittäin mitä poikaystävä oikein tarkoittaa.
Poika, ystävä.

Periaatteessa poikaystävästä tulee heti mieleen ihminen jonka kanssa seurustelee ja pussailee ja halailee ja tui tui tui tui tui, mutta sitten miettii kun siihen perään tulee myös sana ystävä eli ihminen jolle pystyy kertomaan asioista, purkamaan tunteensa ja jolta saa aina tarvittaessa tukea, turvaa ja olkapäätä.

Sitten mietin, että jos poikaystävästä eroaa, niin eikö silloin myös pitäisi jotenkin pysyä jonkinnäköisissä väleissä, koska tietenkin hän on ollut sen seurustelun ajan senhetkinen PARAS ystävä. Okei, mä en tiedä miten tähän kellon aikaan rupesin vatvomaan tämmöisiä asioita, mutta minä olen niin surullinen esimerkiksi siitä, että muutama ex-poikaystävistäni on kokonaan kadottanut välit minuun ja emme ole enää missään yhteyksissä vaikka välillä tuntuisi, että haluaisi puhua erilaisista asioista heidän kanssaan. Ovathan ne ihmisiä joille on jossain elämänvaiheessa kertonut itsestään aivan kaiken ja he tietävät sinusta paljon enemmän asioita kuin normaalit kaverit esimerkiksi.



Silti seurustellaan ja ollaan tyttö ja poikaystäviä, sitten erotaan ja todennäköisesti välit katoavat kokonaan. Kumma juttu kyllä, koska minä ainakin keksin muutaman ihmisen jonka kanssa joistakin asioista olisi paljon helpompi jutella, mutta sitten tulee menneisyys tielle ja tuntee itsensä naurettavaksi mennä juttelemaan ihmisen kanssa joka on halunnut sinusta eroon tai josta olet itse halunnut joskus erota.



Joo ja jos ihmettelette mitä kummia minä selittelen, kello on 02:28


nukkumattia etsiskellen