I really like you a lot.

In a dream I was

on a Pony ride with you

You confessed your love

as the lovely night turned blue

Hey baby, I la-laa-la-love you too

Hey baby, Ooh honey, hey sugar

Level with me

Voi olen onnellinen,
sain vihdoin kaikki kouluhommat järjestymään

ja työharjoittelupaikan jajaja mmmhihi :)

nyt kaikki on ylpeitä musta ja mun olokin tuntuu vähemmän

raskaalta.

Sitten ajattelin, koska minulla ei varsinaisesti ole

mitään kerrottavaa tältä viikolta (koska tämänhetkinen asuinpaikkani : kangasniemi)

niin laitan tänne pari huteraa kuvaa mun huoneesta

jonka sisustaminen on vielä puolitiessään.

siellä minun kaikki rakkaani ovat omassa nörttinurkassani ♥

joku tarkkasilmäinen saattaa bongata itsensä sieltä.

---------------------------------------

sitten olen tylsyyksissäni leikellyt kaikkea kivaa

vaatekaapin oviin ja tämäkin prosessi on vielä vaiheessa

ja nyt minulla on vain kasa silpuiksi leikeltyjä Elle- ja Vogue lehtiä pitkin

huoneen nurkkia.

pssst. kaapin ovessa myös Summer Up- kuvakokoelma (emmi tykkää♥)

ja Disco Ensemblen settilista Vaakunan keikalta 26.11.2010.
Oli minun kuudes ja parhain DE:n keikka tähän mennessä.

---------------------------------------

sit tommone epämääräinen

kuva mun rakkaasta uudesta sängystä

ja

mun lempipehmo (hei olen viisi!) tikru ihhiihihiihhiih

----------------------------------------------

emt ei mun huoneest oikee saa hyviä kuvia ku se on tämmöne

epämääräisen muotone ja näköne ja

niin

mut tässä viel joku kuva meidän olohuoneesta/ruokailutilasta

yläkerrasta katsottuna.

ja huomasin vasta nyt et mun blogilla on lukijoita.
wooooooow
olen hämmentynyt :D:D:D:

mutta anteeksi turhanpäiväiset yleensä angstiset
päivitykseni, ehkä nyt innostuisin kevään
reipastuttamana (?sana?) kertomaan
päivistäni vähän mielenkiintoisemmin.

ps.

ainahan näitä postausideoita
olen valmiina ottamaan vastaan.
vink

mutta nyt minä hautaudun omiin pilvilinnoihini

nimittäin yhteen älyttömän hyvään kirjaan

Katarina Von Bredow - 'Liian Iso Rakkaus'

oi on hyvä

laitan tähän pienen pätkän tästä

kirjasta ja siitä

mitä minä etsin juuri tästä elämästä

Että tällaista saattoi olla. Että tällaiselta saattoi tuntua.

Että hän oli olemassa.

Minun oli pakko sanoa se, vaikka kieli ei olisi halunnut totella.

- Että sinä olet olemassa...!

Tunsin hänen hymynsä poskeani vasten.

- Sinähän se olet olemassa.

-Etkö sinä ole?

Hän epäröi.

- Olen, hän kuiskasi sitten.

- En ole tainnut olla näin paljon olemassa koko elämäni aikana.
Haluan olla sinun kanssasi.
Aina. Vuorokauden ympäri aina ja ikuisesti.